Reila - lauantai 1.8.

Lauantaiaamu oli harmaa ja pilvinen, mutta paikoin aurinko jo lupaavasti pilkisteli pilvien takaa tarpojien palatessa haikiltaan. Tänäänkään yksikään leiriläinen ei voi jäädä telttaan nukkumaan, sillä leiriohjelmassa riittää tekemistä aivan kaikille. Sudenpennut ovat tänään leirillä viimeistä kokonaista päivää ja heidän ohjelmassaan ovat ainakin sudarikisat sekä omat päättäjäiset. Vaeltajat sekä osa samoajista jatkavat palvelutehtäviensä parissa.

Onk Raum ain Raum? Yksi osa samoajien omaa ohjelmaa oli Raum-ohjelmapiste, jossa samoajat retkeilivät eilen perjantaina ja tänään lauantaina. Raumalla kierrettiin rastirataa Vanhan Rauman nähtävyyksistä ja museoista toisiin. Jo matkalla piti selvittää mystinen numerokoodi, johon vastaukset löytyivät rasteilta.

Rasteilla mm. tulkattiin Rauman giält Suomeksi, laskettiin pelakuita ja etsittiin numerolappua kellariholveista. Käveltiinpä myös Suomen kapeinta katua Kitukränniä pitkin. Mukana oli myös bonustehtäviä, joissa kyseltiin muun muassa täti Vihreän kengännumeroa, osalle selvisi myös mikä Hakomolkone on.

(TJ, SLV)

Lääkintä on tyytyväinen

Reilan terveystilanne on erittäin hyvä, kertoo leirin ensiapumestari Esa Vastamaa.

Ajoittaisista sateista huolimatta leiripäivät ovat lämpimiä ja vilkkaita. Siksi joka päivä pitää juoda riittävästi, korostaa Vastamaa.

Pienistä pyörtymisistä ja huonovointisuuksista valtaosa on johtunut lähinnä liian vähäisestä juomisesta ja ruoka-aikojen unohtamisista.

Ensiapumestari Esa Vastamaa kehuu, että savujen johtajat ovat huolehtineet hyvin tapaturmien ehkäisystä ja leiriläisten käsienpesusta.

(JT, TuMe)

Oberon-alaleirin pitkä vaalenaruskea biojäteastiarivi herätti kummastusta Luvian Loukkeen Niko Paunikalliossa ja Jesse Sokerossa. "Partiolaisista tulee varmaan kaikista eniten biojätettä", tuumasivat pojat lounasaikaan. "Leipäpussia ei sitten saa kompostiin laittaa", sudarit ohjeistivat myös toimittajaa. Aivan varmasti sillekin löytyy oma kierrätyspisteensä.

Oberonissa bioastioita on tosiaan monta...

(MK, PoTu)

Sudenpennut pääsivät avaruusmatkalle keskellä partioleiriä Observatoorium-ohjelmapisteessä. Reila-torilla on Ursan planetaario, joka toimi avaruusaluksena tutustumismatkalla avaruuden ihmeisiin. Lisäksi sudenpennut järjestivät planeettoja (kuvassa), suunnistivat metsässä tähtisuunnistusradalla ja kisasivat keskenään avaruusalusleikissä.

(TJ, SLV)

Suomineito-ohjelmapisteellä järjestetyissä sudenpentukisoissa matkattiin leikkimielisesti Suomen halki. Kuopio-rastilla sudenpennut yrittivät erottaa arvokaloja tavallisista kaloista. Kaloihin oli kirjoitettu Suomi-aiheisia väittämiä, joista osa oli oikein ja osa väärin. Henrikin Tapulityttöjen Susan Mölsä, Emma Lapinleimu, Linnea Sellman ja Aino Kemlin tiesivät, että Kaarle Kustaa ei ole Suomen kuningas.

(HG, SaKi)

Iltapäivällä tarpojat pääsivät löytöretkeilemään Etelä-Amerikkaan. Retki aloitettiin valmistamalla kipsistä karnevaalinaamio. Kipsin kuivuessa tarpojat saivat opetella samban alkeita, brasilialaista jujutsua sekä jalkapallokikkoja.

On the afternoon the trackers headed to the South America program. There they learnt to dance samba and Brazilian Jujutsu, played soccer and made colorful carneval masks.

Amazing Race -kilpailussa etsittiin joukkueittain Etelä-Amerikan maiden lippuja, jotka joukkuiden piti vielä lopuksi tunnistaa ja laittaa aakkosjärjestykseen. Englannista saapunut Gemma Armstrong juoksi tuomaan juuri löytämäänsä lippua pois metsästä.

Labyrintissa joukkueet vastasivat luontoaiheisiin kysymyksiin, jolloin jokainen oikea vastaus johdatti joukkueen lähemmäs maalia. Väärästä vastauksesta joukkueelta "otetaan pois yksi jalka tai käsi, jolloin matkan jatkaminen vaatii koko joukkueen yhteistyötä ja -voimia", kertoi rastihenkilö Kati Koskela (Nuotiotytöt).

In the Amazing Race competition tracker teams competed against each other in trying to find hidden South American flags. Afterwards they had to organize them in alphabetical order. English Gemma Armstrong had just found one flag and was bringing it to home.

In the labyrinth teams tried to find their way out by answering right to the questions about South America and its nature. A wrong answer would have led them farther away from the finish.

Lounais-Suomen Partiopiirin ensimmäinen Ko-Gi -tapaaminen pidettiin iltapäivällä Reilan johtajakahvilassa, jonne oli kerääntynyt noin 130 partiojohtajaa. Tilaisuudessa historiantutkija, partiojohtaja Marko Paavilainen kertoi keväällä 2010 ilmestyvästä partion 100-vuotishistoriikista. Kokoontumisen tärkeää antia oli myös toisten partiojohtajien tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen.

Sudenpentujen omat päättäjäiset huipensivat sudenpentujen leirin, hehän lähtevät kotiin jo huomenna. Päättäjäisohjelmassa kierrettiin laivankapteeni Sannan luotsaamana ympäri maailmaa jokaisella ohjelmapisteellä, joilla sudarit päivittäin olivat jo vierailleet.

Muisteltiin Australiaa, Avaruutta ja Perua. Japanilaiset opettivat salaisen aamuvoimistelun ja Madagaskarin väen johdolla tanssittiin huippusuosittua "veivaa, veivaa" -tanssia. Lopulta matka toi takaisin Suomeen ja lavalle saapui joulupukki jakamaan mitaleita voitokkaille sudarikisapentueille.

Ilta päättyi leirihuutoon ja sisaruspiiriin. Ja tanssiin, joka jatkui vielä koko matkan omiin savuihin saakka. Mahdetaankohan savuissa malttaa mennä nukkumaan laisinkaan?

Laivankapteenina toiminut sudenpentuohjelman mestari Sanna Lindfors (Kaarinan Ristiritarit) oli päättäjäisten jälkeen iloinen hyvin sujuneesta sudenpentuohjelmasta. Ohjelma koko sudenpentuleirin ajalta oli onnistunut hienosti ja ohjelmapisteillä oli kiertänyt innostuneita ja hyväntuulisia leiriläisiä. "Päättäjäiset kruunasivat sudenpentujen Reila-leirin", huokaisi tyytyväinen ohjelmamestari.

Sudenpentujen päättäjäisten ja alaleirien iltojen jälkeen Reilan rannat jäivät hiljaisina odottamaan seuraavaa aamua. Ja tietysti leirille saapuvia vieraita.

(MK, PoTu)